21 helmikuuta 1952, Dhakan yliopistossa Bangladeshissä poliisi ampui mieltään osoittavia opiskelijoita ja tappoi monia. Opiskelijat osoittivat mieltään koska halusivat että heidän äidinkielensä bengalin olemassaolo hyväksyttäisiin. Yliopisto suunnitteli bengalinkielen jättämistä pois yliopistosta "suuremman" sen ajan vahvan kielen hyväksi.

Tämä on toistunut jatkuvasti - eri muodoissa - ympäri maailmaa ja kaikkina aikoina. Ei vain (Itä-)Bengalissa vaan myös useissa Euroopan maissa, esim. Alankomaissa missä hallitus hyväksyi vuonna 2015 suunnitelmia joiden mukaan englanninkielen asemaa koulutuksessa vähitellen vahvistetaan paikallisten äidinkielten kustannuksella (1).

Nämä eivät ole yksittäisiä tapauksia. Sekä Bengalissa että Alankomaissa käytetään samaa logiikkaa: "Minä olen se vahva [kieli], joten pidä suusi kiinni, ja jos mahdollisesti haluat puhua, käytä minun kieltäni." Toisaalta, kuten kaikki kielitieteilijät kertovat meille (tässä siteeraten yhtä heistä, Ken Halea): "Kun kieli kuolee, menetämme valtavan älyllisen rikkauden; voimme verrata sitä siihen että Louvren museoon olisi pudotettu pommi."

Sen sosiaalisen vääryyden lisäksi joka tapahtuu aina kun jonkun äidinkieltä ei kunnioiteta meidän pitäisi olla tietoisia siitä tosiasiasta että biologista ja kielellistä moninaisuutta ei voi erottaa toisistaan, ne ovat liittyneet toisiinsa ja ne ovat molemminpuolisesti riippuvaisia toisistaan. Kielellisen moninaisuuden menettäminen johtaa perinteisen tiedon menettämiseen, ja tämä tieto taas on ehdottoman välttämätöntä sekä biologisen moninaisuuden että itse elämän jatkuvuudelle. (2), (3).

17 marraskuuta 1999 UNESCO julisti 21 helmikuuta Kansainväliseksi Äidinkielen Päiväksi. Vuonna 2007 YK:n Yleiskokous kutsui jäsenvaltioita "edistämään kaikkien maailman kansojen käyttämien kielten säilyttämistä ja turvaamista", julistamalla samalla vuoden 2008 Kielten Vuodeksi. (4)

Vuonna 2014 UNESCO myös julkaisi UNESCOn pääjohtajan Irina Bokovan viestin esperantonkielisenä. (5)

Mitä tällä on tekemistä Esperanton kanssa? Nämä kaksi seikkaa liittyvät itse asiassa toisiinsa, koska tämän päivä ydinarvot, monikielisyys ja jokaisen ihmisen oikeus puhua äidinkieltään ovat myös arvoja joita Esperantoliike puolustaa. Me esperantistit emme halua minkään kielen häviävän; me haluamme kaikkien kielten jatkavan olemassaoloaan, niin että kunnioitus jokaisen kielellisiä oikeuksia kohtaan ja kielellinen oikeudenmukaisuus voivat jatkua. Pyrkien tähän päämäärään, Universal Esperanto Association (Universala Esperanto-Asocio, UEA) on jo vuosia vaikuttavasti osallistunut tämän päivän viettoon, korostaen mm. sitä että esperanto ei hävitä muita kieliä, toisin kuin taloudellisten ja sotilaallisten suurvaltojen kielet tekevät.

Esperanto on itse asiassa keino suojella kieliä häviämästä, kuten Vigdis FINNBOGADOTTIR (Islannin presidentti vuosina 1980-1996) sanoi:
"On aika eri kansakuntien ymmärtää että puolueettomasta kielestä voisi tulla todellinen suojavalli heidän kulttuureilleen sitä monopolistista vain yhden tai kahden kielen vaikutusta vastaan joka nyt nyt näyttää yhä selvemmältä. Toivon hartaasti että esperanton käyttö edistyy nopeasti kaikkien maailman kansakuntien avustamiseksi" (6).

Joku ehkä silti kysyy: "Miksi juuri Esperanto?" Syy on yksinkertainen. Esperanton takana ei ole mitään valtioita, taloudellisia rakenteita, siirtomaavaltataisteluita, eikä kansoja joiden etujen mukaista olisi muiden kansojen ja heidän kieltensä hävittäminen tai heidän markkinoittensa haltuunotto. Esperanton takana on vain ihmisiä jotka hyvää tahtoen pyrkivät kohti oikeudenmukaisuutta kaikille kulttuureille ja kielille, ja kohti ihmisten välistä rauhaa.

"Kaikkien kielten puhujien oikeuksien vahvistaminen on asia johon esperanto myötävaikuttaa huomattavasti." (7) Prof. Robert Phillipson). Esperanto on työkalu joka nopeuttaa oikeudenmukaisen kommunikaation saavuttamista ja näin oikeudenmukaisia suhteita etnisten ryhmien, kulttuurien ja kansojen välillä. "... Toivon että esperanto jatkaa tämän kaksinkertaisen roolin täyttämistä, edistäen monimuotoisuutta ja luoden yhtenäisyyttä." ((8) Rita Izsák-Ndiaye, YK:n vähemmistökysymysten erityisraportoija).

Näin ollen esperanto auttaa jokaista pitämään oman kielensä elossa. Tämä on selkeä viesti jonka esperanton puhujat kaikkialta maailmassa haluavat lähettää kaikille maailmanlaajuisesti 21 helmikuuta.

- Tutustu esperantoon, kansainväliseen kieleen: www.esperanto.net (9)
- Opi esperantoa verkossa: www.duolingo.com ja/tai www.lernu.net !